Tilin saldokehitys on toteutunut varsin suunnitelmallisesti.
Mutta se siitä.

Yhteenveto menneestä kuukaudesta:
Sydämentykytyksiä aiheuttanut yksilö on osoittanut häilyväisiä merkkejä kiinnostumisesta.
Viikottaiset puhelut ovat muuttuneet päivittäisiksi,
monena päivänä jopa useta kertoja,
myös FB-yhteydenpito on lisääntynyt.

Hyvältä kuulostaa, eikö?
Vaan mitäs sitä vittua!
Arvatkaas, mitä minä teen?
Menen puihin, jäädyn ja muutun änkyttäväksi idiootiksi,
en kykene kertomaan mitä tunnen tai haluan,
enkä edes aina muodostamaan järkeviä lauseita!

Minä en ole tällainen!
EN, EN, EN!!!!
Minä, suorasanainen rääväsuu,
jota ei saa hiljaiseksi, vaikka joskus se olisikin tarpeen..

Ja minä olen niin perkeleen ihastunut,
tunnen oloni rauhalliseksi ja turvalliseksi hänen seurassaan,
(kyllä, olemme viettäneet jopa joitain öitä yhdessä!)
mutta silti en osaa enkä uskalla tehdä mitään,
viedäkseni tätä eteenpäin.

Olemme me suudelleet, alkoholilla lienee osuutensa asiaan. (Onko tieltä suudeltu koskaan jalkoja alta? Tämä on jotain vielä järisyttävämpää!)
Olemme maanneet sohvalla sylikkäin,
nukkuneet toisiimme kietoutuneena.

Ja silti minua pelottaa,
ehkä enemmän kuin koskaan.
Minä en halua pilata tätä,
minä en halua kasata taas pirstaleita.

Minua pelottaa,
ja minä olen ehkä onnellisempi kuin koskaan!