Onhan se taas ollut hulinaa,
varsinainen ranteet- auki-fiilis.

Turhauttaa ja ahdistaa,
kaikki ja ei mikään.

Pitäisi varmaan olla onnellinen,
sainhan yhteyden ihmiseen,
joka kiehtoo ja kiinnostaa.

Valitettavasti minusta ei olla kiinnostuneita,
muutoin kuin ystävänä,
Luulen.

Tämä henkilö ei kaipaa parisuhdetta,
mutta soittelee silti muutamia kertoja viikossa.
Yleensä puhelu on tiedossa,
jos itse lähestyn,
laitan tekstaria tai sähköpostia.

Tänään sain puhelun,
jonka oletin johtuvan viimeisimmästä FB-viestistä.
Tuo kyseinen viesti tosin luettiin vasta puhelun jälkeen.

Minä en tiedä,
miten suhtautua,
puhun mielelläni puhelimessa,
mutta olen toisaalta paljastanut korttini,
olen kertonut olevani kiinnostunut muutenkin.

Ja siksi se onkin niin hämmentävää,
jos minusta ei haluta ystävyyttä enempää.
Nuo puhelut saavat minut luulemaan,
että kiinnostus voisi olla molemminpuolista,
mutta kuulemma se ei silti niin ole.

Korkkaisikos sitä punaviinipullon ihan kaiken tämän kunniaksi?