Läheinen ystäväni on sairaalassa,
synnytyksessä ei mennyt kaikki putkeen
ja lapsi jouduttiin leikkaamaan.

Ystäväni onkin hyvin huonossa kunnossa,
koska sektioon liittyi komplikaatioita.

Koko lähipiiri onkin huolesta aivan soikeana
ja tietysti asiasta on puhuttu.

Ja nyt,
kun eräs ystävistä onkin kertonut,
että puhuttu on,
on ystävämme hyvin loukkaantunut ja on sitä mieltä,
että olemme parjanneet häntä selän takana.

Minä olen kovin surullinen ja tyrmistynyt,
sillä minä en ikinään halua puhua hyvästä ystävästäni pahaa selän takana.

Eikä minun ollut tarkoitus.
Minä olen niin pahoillani siitä,
että tämä käsitettiin niin väärin.
Minä olen vain niin huolissani.

Toivottavasti ystäväni toipuu mahdollisimman pian
ja että vauvalla olisi kaikki kunnossa.
Toivottavasti he pääsevät pian kotiin ja kaikki sujuisi.

Minusta kuitenkin on normaalia,
että asioista puhutaan
ja huolestuminen vakavan asian suhteen on inhimillistä.

Ja ehkä tässä kuitenkin olisi syytä muistaa,
että synnytyksen jälkeen hormonit heittelevät
ja puheet voivat kolmannen osapuolen kautta kuultuina kasvaa suurempiin
ja merkityksellisempiin mittasuhteisiin kuin mitä alunperin piti.