Tänään minä sitten avasin sanaisen arkkuni,
annoin kaiken tulla ulos,
mitään kaunistelematta.

Mitä siitä sitten seurasikaan..?
Kihlasormus jäi J:n pöydälle,
ja päähän tuhansia epämääräisiä ajatuksia.
Onko tämä ratkaisu oikea?
Pitäisikö antaa vielä mahdollisuus?

Tuntuu yhtä aikaa niin hyvältä
ja niin pahalta.

Oikealta - väärältä.

Kunpa tämä olisi helpompaa.

J haluaa ottaa tämän jatkoaikana,
kai se sopii minulle.

En minä tiedä.
Perkele.