Jäin pohtimaan erästä blogiini tullutta kommenttia (05/07),
jossa satunnainen kulkija kertoi elämäni olevan täysin erilaista kuin hänen.
Mutta kuinka paljon te oikeastaan tiedätte minusta tai minun elämästäni
kaiken tämän kirjoittamani pohjalta?
Kuinka paljon olen oikeastaan paljastanut,
olenko kertonut juurikaan elämästäni?
Tämä blogi on täynnä irrallisia turhautumia,
satunnaisia ilonpilkahduksia,
ja yhä enemmän turhautumista, valitusta, itsesääliä ja -inhoa.
Kaikkea, joka on niin kaukana todellisuudesta

Kuka minut oikeastaan tuntee,
koska en toisinaan tunne itsekkään itseäni.

Hetkittäin tuntuu siltä,
että olen löytänyt itseni,
saanut järjettömän elämän punaisen langanpään näppeihini,
vain huomatakseni,
että se lipuu läpi sormien,
uloittumattomiin.

Eikä elämä ole edes kurjaa,
se on vain sumuisaa,
utuista,
niin kovin epäselvää.
Toisinaan ehkä jopa päämäärätöntä.