Tämä ei vain lopu, kirjoittaminen.
Ei lopu, kun se kerran alkaa.

Toisinaan poden huonoa omaatuntoa siitä,
etten muista ja jaksa päivittää blogia,

Nyt minulla ei edes ole asiaa,
silti kirjoitan.

Edelleen ahdistaa ja pelottaa.
Koitan silti tehdä oikeita valintoja,
epävarmuudesta huolimatta.

Olen onnistunut elämässäni hyvin,
odotuksia paremmin.
Kaikki katastrofin ainekset olivat kasassa jo kymmen vuotta sitten,
silti onnistuin räpiköimään ja selviämään,
yksin ja kivisimmän tien kautta,
mutta selvisinpä sittenkin.
Näytän kieltä ja persettä epäilijöille,
niille,
jotka yrittivät polkea ja alistaa,
niille, jotka sanoivat, ettei minusta koskaan tulisi mitään.

Siinäpä teille,
olenhan minä sentään Kampaaja.