Olin eilettäin enemmän kuin järkyttynyt,
kuullessani enoni ja tämän vaimon asumuserosta.
Jotenkin en löydä sanoja kuvamaan tätä tyrmistynyttä tunnetta.
Pidin heitä aina niin ideaalina parina,
kolme lasta, lisäksi kaksi vaimon edellisestä liitosta.

Lisäksi mummomme on aina pitänyt enoni elämää ja hänen perhettään parempana ja arvokkaampana kuin meidän.
ja nyt se on ohi.

Minulla itkettää ja naurattaa yhtä aikaa.

Elämä on absurdia ja julmaa.
Missään ei tunnu olevan mitään järkeä.
Mikään ei ole ikuista tahi pysyvää.
Kaikki, minkä luulin olevan ja kestävän,
murenee, häviää kuin tuhka tuuleen.

20 vuoden avioliitto ei ole pelastamisen arvoinen.

Perseestä.