Minusta on viime aikoina tullut varsin epäsosiaalinen ja pahantuulinen, luultavasti kärsin pahemman laatuisesta muuttostressistä - vaikken sitä itse myönnäkkään.

Muuttopäivä lähestyy, enään 5 yötä.
Alkuvalmistelut on suoritettu, muuttoilmoitus tehty ja kuljetuskalusto on valmiina.

Vielä täytyisi pakata, mutta kun ei huvita, ei sitten millään.
Perjantaina (tai sunnuntaina) on viimeistään pakko.

Lähdin töistä kotiin kesken päivän, kun ei huvita.
Onneksi en ole tilivelvollinen kenellekkään ja olen vapaa kulkemaan miten haluan.



...tuntuu kuin en osaisi kirjoittaakkaan (vaikka enhän minä oikeastikaan osaa), ajatukset pyörivät päässä kuin paska rattaissa, mutta mitään ei saa ulos.
Viimeaikoina uneni ovat olleet enimmäkseen muuttoon liittyviä painajaisia, ja niissä on ollut paljon lähipiiriini kuuluvia ihmisiä.

Summa summarum, elämä on perseestä.