Minun elämä on kummallista välitilaa, se on ollut sitä jo pitkään.

Elän ehkä sosiaalisinta vaihetta elämässäni, asunhan yhdessä naisen, kolmen kissan ja kahden yövierailevan miehen kanssa, silti hetkittäin tämä ei tunnu kodilta, omalta.

Ei pitäisi narista,
Yhteiselo kämppiksen kanssa on sujunut paremmin kuin hyvin.
Elämä on muutenkin raiteillaan, mallillaa, hyvin ja poissa männystä.

Silti pitää nillittää, aina pitää.