Minua hämmentää, edelleen.

Elämä tuntuu olevan kohdallaan, kaikki kuin pitääkin.
Silti tunnen oloni niin kovin levottomaksi.
Työasiat, lähinnä tuo sivubisnes, arveluttaa.

Lisäksi viisaudenhammas on vihoitellut jo useamman päivän.

Väsyttää ja turhauttaa, kaipaan omaa aikaa.


Itseasiassa, jos totta puhutaan, asiat ovat enemmän kuin hyvin.
Kaikki on todellakin niinkuin pitääkin.
Töissä menee hyvin, kämppis on mukava (ja poissa kotoa), raha-asiat ovat paremmin kuin aikoihin,
huolimatta uusista ponihankinnoistani.

J:n kanssa menee hyvin.
Vai meneekö?
Olimme kolme viikkoa yhdessä, minä töissä, J lomalla.
Meillä on hyvä olla yhdessä, varsinkin sängyssä.
Toisinaan minua taasen turhauttaa J:n asenne elämään ja varsinkin työelämään.
Nuorihan se on, hunsvotti hulivili, vailla huolta huomisesta.
Että se vaivaa minua, suuresti.

Minä koitan miettiä ja toisinaan liioiksikin suunnitella tulevaisuutta.
Mutta ehkä J vielä oppii, jonain päivänä.
ja ehkä se kertoo jotain, kun J viimeyönä kysyi, haluaisinko muuttaa hänen kanssaan yhteen asumaan.