Ehkä raskain osa joulusta on nyt takana.

Jouluateria sujui hyvin,
kaikista ennakkoluuloista huolimatta.
Äidin nykyinen on varsin mukava persoona,
huumorikin on samaa maata kuin isällä.

Näin äitini kovin onnelisena ja
hänen ja nykyisensä suhde vaikutti varsin asialliselta,
toisaalta minä olen surullinen,
se kaikki nimittäin näytti silti,
kuin isän ja äidin suhde joskus aikoinaan.

Koska minä oikein pystyn hyväksymään vanhempieni eron ja heidän uudet kumppaninsa?
Pystynkö,
edes joskus?




Aiempaan joululahjatuskailuuni jatkettakoon,
en saanut veljeltäni mitään.
Pitänee lisätä listaan myös tämä,
ensi vuonna jääköön sitten pahainen veliparka iman lahjuksia.