Joskus mietin,
mikä ihme saa tämänkin parisuhteen kestämään.

Toisinaan se nojaa pelkästään viiden minuutin hyvän yön toivotus-puheluun päivässä.
Joskus kinastelemma koko ajan kun olemme yhdessä,
minä arvostelen ja moitin,
J natkuttaa takaisin kuin pahainen teini-ikäinen.
Emme näe niin paljon kun haluaisin,
talvella jääkiekko ajaa minun ohi.
Monesti myös arki, työ, menee ohi,
J tekee vuorotyötä ja minä vain 50h/vko,
eikä minulla juuri ole lomia.

Ehkä se kuitenkin on vain rakkautta,
sitä, että erossa ollessamme kaipaamme toisiamme,
ehkä se on loistavaa seksiä,
ehkä se on jotain hienoa,
mikä on edessä.