Pää tuntuu tyhjältä ja sielu ontolta.
Enkä edes tiedä miksi.

Aamupäivän pyörittelin papereita,
hoidon asioita puhelimitse,
pankissa,
kirjapitäjällä.

Kaikkea yleishyödyllistä,
mutta niin turruttavaa.

Ajomatkalla kotiin tuntui,
kuin olisin seurannut itseäni vänkärinpenkiltä,
rohtuneet huulet eivät tuntuneet ollenkaan omilta.
Katse harhaili ja tuntui, etten näe mitään.

En tunne olevani oma itseni,
vaan ikäänkuin irrallaan,
sivustaseuraajana,
omassa elämässäni.

Kaikki on mallillaan,
mutta kaipaan jotain,
jotain enemmän.