Eilinen, ei ehkä niin hyvä päivä.
Kroppa reagoi taas, nyt kuitenkin tiedän miksi.

Ratsastustunti oli mukava, varsin opettevainen,
mutta täysin ongelmitta sekään ei mennyt.
Hevonen oli reipas ja sen kuulolle saaminen on aina oma lukunsa,
opettajan valvovan silmän alla meno kuitenkin näytti melko kohtuulliselta,
kunnes..

Vasemman kierroksen laukkatyöskentely oli haastavaa, mutta sujui se silti.
Mutta oikea laukka,
ulkoapujen ollessa puutteelliset hevonen pääsi karkaamaan pääty-ympyrältä
jolloin opettaja korosti ja alleviivasi niin ulkoapujen, että katseella johtamisen vajautta, kovin painokkaasti,
josta provosoituneena kehitin käsittämättömän hyperventilointi-hetken,
joka onnekseni meni ohi pian.
Kohtauksen jälkeen sain koottua itseni ja hevosen,
ja oikeassa kierroksessa teimme lähes tyylipuhtaan pääty-ympyrä laukkatyöskentelyn!
Tunnin lopetuksesta ja itseni kokoamisesta olen enemmän kuin tyytyväinen,
tunnen itseni ja koen hallitsevani psyykkeeni kuitenkin hienosti, kai.


Niimpä,
minä olen väsynyt,
ihan liian väsynyt.
Tämä viikko on ollut aivan liian tiivis ja tiukka.
6 päivää töitä, vain yksi vapaa.
6 ratsastuskertaa, vapaailtana pyykkipäivä.

Minulla itkettää.
Huomenna on vapaa ja ratsastusta.
Tiistaina on myös vapaa, pakollinen,
muuten minä en jaksa.



Jostain syystä minulla on kovin itsetuhoisia ajatuksia,
mutta päädyn toteuttamaan niistä ainoastaan viinan ja tupakan,
jätän väliin rekan kanssa kolaroinnin ja ranteiden auki viiltämisen.