Otin itseäni niskasta kiinni.
pyöräilin tuon tuskaisen neljän kilometrin lenkin, huippuajassa 29min!

Vähän piti kerätä vain raivoa ennen sitä.
J:n piti tulla luokseni perjantaina lähiopetustuntien jälkeen,
sitten tulo siirtyi lauantaille,
ja
lopputulos on, ettei J ole vieläkään lähtenyt Oulusta tänne.
Kaverit ja olut vei pidemmän korren.

Minä kiehun raivosta kun ajattelenkin asiaa,
J:lle sanoin asian olevan ok.
Minua ärsyttää ylikaiken lupausten rikkominen ja tuollainen suurpiirteisyys.
En halua kieltää tahi rajoittaa J:n elämää,
mutta koska asumme edelleen eri kaupungeissa, olisi kovin mukavaa, että sovituista aikatauluista  pidettäisiin kiinni.
Jos J on luvannut minulle olla täällä 2-3 aikaan, niin minusta se tarkoittaa myös sitä,
eikä sitä, että lähtö venyy senkin yli.

J aikoo vielä ajaa Ruotsin puolelle, mikä lisää matka-aikaa jonninverran.

J:n raha-asiat huolettavat,
taas on yksi pikavippi otettu (onneksi jo hoidettukkin)
enkä minä hyväksy asiaa ollenkaan.
Muistaakseni lainasin J:lle aika monta sataa ihan vain entisten vippien maksuun.
Onhan J.lla muutakin velkaa,
tietääkseni jotain toista tuhatta.

Ärsyttää.

Vaikka mikä minä olen muita arvostelemaan.
Tosin minä voisin koska tahansa maksaa tämänhetkiset velkani pois (3400€) mutten aio kuitenkaan hoppuilla, koska korot tuossa ovat vähennyskelpoiset.

Kävin muuten pankissa,
Herra pankinjohtaja lupasi minulle rahaa enemmän kuin pyysin.