Ex-poikaystävät, tuo hupaisa ja omalaatuinen lajinsa.

Miehillä on erikoinen tapa uskotella kaikille, jopa itselleen, asiat täysin päälaelleen,
mustasta valkoisen
ympyrästä soikean.

Pienet valkoiset valheet, joilla koitetaan päästä kiusallisista, itseaiheutetuista tilanteista.

Jäljet jätetään korjaamatta, vaikka tiedetään niiden paljastavan tapahtuneen vahingon.
Imurin teleskooppivarsi rikkoutuu itsestään,
samoin lautasia putoilee käsistä, tuosta hups vaan.
Milloin ketsuppipullon kanssa on leikitty formula-1 voittajaa.
Märät pyyhkeet jätetän myttynä lojumaan milloin mihinkin, parhaassa tapauksessa sohvalle torkkupeiton alle
(ei, en minä sitä siihen laittanut).
Ja parhaimpana,
litra jäätelöä on kadonnut, talonmieskö sen on sitten syönyt?

Samoin asiat, käytännöt ja toimintatavat,
kuinka helppoa olisikaan olla looginen, vie mennessäsi - tuo tullessasi.
Tietyt toiminnot suoritetaan  minun kodissani joko kahdella tavalla
- minun tavallani tai sitten päin vittua -
Jokaisen miehen tulisi se hyväksyä,
niin kauan, kun virallisesti tupa on yhteinen.

Exillä on kyllä ollut kieltämättä muitakin erikoisia vinkeitä.
Mielipiteitä, kuulemma.
Yhdellä oli pölyallergia, ja hän kaipasikin naista siivoamaan asuntoaan - siivotkoon itse, oma on allergiansa.
Toinen ei voinut sietää erästä minun tuttavapariskuntaa, koska pariskunnan naisen entinen poikaystävä oli vikitellyt exäni tyttöystävää,
kyseinen tapaus ei tainnut pitää muutenkaan kenestäkään, koska koko seurusteluaikanamme, emme käyneet missään muualla, kuin hänen vanhempiensa luona (ja kyllä, seurustelimme kuitenkin vuosia).
Eräs arvosteli minua taasen vanhempieni perusteella, etten voi olla parisuhdehenkinen, koska vanhempani ovat eronneet, minun ollessa jo aikuinen.
Entäs sitten siisteysfriikki, joka seuraa ilmassa leijuvia pölyhiukkasia ja sanoo, että kotini on saastainen, sama pölyallergikko kyseessä.

Miesten logiikka, missä se on?