Kävin tänään pyöräilemässä.
Luoja että ihminen on saanut itsensä huonoon kuntoon vajaassa kahdessa kuukaudessa,
5 minuutin pyöräilyn (taisi olla aika rivakka aloitus) hengitys pihisi ja täytyi hetken aikaa kävellä ja tasoitella sykettä.
20 minuuttia jaksoin kaikkineen, osan matkaa tosiaan kävelin.
Aika hienoa, etten sanoisi, tarkoitus olisi tehdä tuota lenkkiä joka ilta, lukuunottamatta tallipäiviä,
niin kauan, että sen jaksaa kunnialla polkea,
sen jälkeen olisi tarkoitus pidentää, ja jossain vaiheessa siis olisi tarkoitus pyöräillä ihan töihinkin.

Tämä projekti on salaisuus,
kukaan ei tästä tiedä, enkä aio puhua.
Naurettavaa, mutta olen fyysisesti niin huonossa kunnossa, että ihan hävettää.

Lisäksi lavan juiliminen on saanut taas venyttelemään, siitä sitten laajennan, teen vatsaa, selkää, punnerruksia,
mikä milloinkin tuntuu hyvältä.
En pyri suuriin sarjoihin, teen toistoja sen, mikä tuntuu hyvältä,
punnerruksia jaksan lajista riippuen 10-40
vatsaa olen pyrkinyt tekemään 100, tosin ihan perinteisiä en jaksa montaakaan
selkää teen kympin sarjoina, 2-4 sarjaa on tuntunut hyvältä.

Kun vain saisi motivoitua itsensä, että joka päivä tekisi jotain.
Ja malttaisi aloittaa pienestä.


Sain myös, vihdoin ja viimein aikaisemman sivubisnekseni loppulaskun tehtyä, tarkistettua ja tehtyä uudestaan.
Nyt se on lähetetty maahatuojalle, 14 pvää netto ja summa vajaa 900e.
Jumalattomat ALV:it siitäkin saa maksaa, mutta jos se menee kesäkuulle, niin tuleepahan maksettavaksi samalle kuulle palkan kanssa (johon anoin korotusta 100e/kk)
No, eihän se ole kuin viidesosa, kraah.


Ajattelin tänään leipoa banaaniyllätystä, kävin kaupassa.
Tein pohjan ja laitoin sen jääkaappiin jähmettymään, huomasin unohtaneeni siitä vispikerman.
Laitoin uunin lämpiämään, tarkoituksena esipaistaa pohja ja tehdä sillä välin täyte,
niimpä niin, olisi voinut ostaa perunajauhojakin.
Pohja on edelleen paistamatta, jääkaapissa, odottamassa huomista.
Jos huomenna käyn kaupassa ja ostan puuttuvat perunajauhot.


Ja lyhyt oppimäärä asioista, josita ei puhuta ääneen, ei edes yksin pimeässä vessassa kuiskaten.
Minulla on ihana v-eläin, kunhan sillä on jalkoja parillinen määrä allansa.