Eilettäin, iltasella, grillijonossa sattui jotain, mitä ei ole sattunut sen jälkeen, kun annoin postinkantajalle kenkää.
Tainnut siis olla kevät 2003.

Sain tehtyä tilauksen luukulla, kun korvissa rupesi soimaan, kaikki äänet vaimenivat tuon vihellyksen alle.
Huono olo, pakko istua tai ainakin kyyköttää maassa silmät kiinni syvään hengittäen.
Kaikki ympäröivät äänet häviävät.
Olo pahenee, koita hengittää.
Nousen seisomaan, huimaa ja vihellys korvissa käy sietämättömäksi.
Nojaan grillin kaiteeseen, pää kylmää metallia vasten ja pidän silmät kiinni.
Oksettaa ja paskattaa samaan aikaan.
Pikkuhiljaa nousee hiki pintaan ja vihellys korvissa laantuu.

Tähän kaikkeen meni aikaa alta viisi minuuttia, mutta ne minuutit olivat elämäni pisimmät.

Saan ruokani mukaan, jalat kantavat ja paita on märkä.
Istun hetken autossa ja olo alkaa olemaan märkää paitaa lukuunottamatta normaali.

Aiemmin sain tämän kaltaisia kohtauksia, kun intouduin pelaamaan hedelmäpelejä.
Vanhana peliriippuvaisena sain yliannostuksen pelejä, ja nikotiiniä, ja samanlaisen kohtauksen.
Lähes poikkeuksetta aina, kun olin ajamassa Rovaniemeltä kotiin (niimpä niin, napapiirin shellillä on rattoisaa pelata).

Muistelen kohtauksia tulleen useampia vuosina 2001-03, koko tuon kaksi vuotta asuin yhdessä miehen kanssa, joka sai mielenterveyteni reagoimaan voimakkaasti.
Eihän ole normaalia, että stressi parisuhteesta nousee niin korkeaksi, ettei saa nukuttua, saa äkillisä pahoinvointikohtauksia ja joutuu rytmihäiriöiden vuoksi käymään sydänfilmissä?
Kuitenkin minun pitäisi olla edelleen perusterve reumaa lukuunottamatta,
ja todellakin vain 25 vuotias.


Mihin helvettiin kroppa nyt reagoi?
En ymmärrä, vielä eilen oli kuitenkin kaikki hyvin.

Pelottaa.